Kesäkuvia

Kun otsikkokin lupaa kesäkuvia, niin aloitetaan sitten lumisista maisemista, eli nämä ovat meneilläänolevat ”kesäkäsityöt”:

Paljon ei ole enää kesken kumpikaan, mutta nyt keskityn hetkeksi vaihtopistelyihin; joulunalusajan vaihdot ovat lähempänä kuin keväällä olisi uskonutkaan :).

Esikoinen oli viikon Nokian Kehitysvammaisten tuen leirillä, ja muu perhe vietti perinteistä kotiseuturetkeilyaikaa. Yrjölän mansikkatilalla kävimme, paitsi ostamassa mansikoita ja herneitä, juomassa mansikkalimpparia ja syömässä marjapiirakoita, myös ihailemassa lampaita, kilejä ja kanoja (joista kuva allaolevassa kollaasissa, ylävasemmalla).

Yksi hellepäivä vierähti Vapriikki-reissulla Tampereella: terrakotta-armeijanäyttely oli vallan upea, ja mielenkiintoinen oli myös koto-Suomen eläimistöä esittelevä näyttely. Kanahäkkikuvan vieressä isäntä koeistuu Vapriikin väliaulassa näytillä olevaa ikivanhaa polkupyörää (jossa on kyllä hurjat mittasuhteet: ovat ne entisajan pyöräilijät olleet rohkeita!) Alhaalla toisena oikealta on se ainoa ”matkamuisto”, joka piti välttämättä Vapriikista mukaan napata: nukkekodin karttapalloksi sopiva teroitin.

Alavasemmalla näkymä Hämeenkyrön Maisemakahvilasta, jossa käymme kerran kesässä syömässä talon mustikkapiirakkaa ja munkkeja ja ihmettelemässä taidenäyttelyitä kahvilan kamareissa ja Taideladossa.

Yläoikealla näet meidän tämänhetkiset naapurit syömässä, ja alaoikealla on meidän oman pihan mansikoita. Joskus vuosia sitten siirtelin mansikantaimia metsänreunasta kukkapenkkeihin, ja siitä ne ovat kivasti levinneet pihaan ja tarjoavat pitkin kesää hyvää ja terveellistä naposteltavaa – ihan tulee lapsuus mieleen.

Niin, ja vielä, meidän pihajänis:

Ihana, kaunis, utelias ja rohkea pupu, joka ei meidän pihakoiraakaan säiky. (Vissiin tietää, että se on kiinni).

Jos meidän pihan haluaa nähdä kukkivan, sitä on pakko katsella nyt. Syyskasvit eivät kylmänaralla pihallamme viihdy, mutta sydänkesällä sentään kukkii villisti: