Eilisiltana kävimme Nokian Hempankaaressa paikallisen Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen ja kehitysvammaisten toimintakeskuksen yhteisessä joulujuhlassa.
Ohjelma oli perinteinen, musiikkipitoinen ja tunteikas. Saimme jokajouluiseen tapaan kuulla Saulin laulavan painokkaasti ”Hiljaa, hiljaa”, Liisan kitaransoittotaito oli taas kehittynyt aimo harppauksen eteenpäin, ja Hempan Pumppu esiintyi totuttuun tapaan täsmällisesti, taidolla ja tunnelmallisesti. (Liikutuksen kyynel tirahti taas silmään, tällä kertaa Mertsin ”Hei mummo” -tulkinnasta.) Uutena piristyksenä oli Hempparäppiä. Me isännän kanssa tykkäsimme erityisesti jouluisesta ”Kuka Mitä Häh?” -sanoituksesta ja -räpsovituksesta. Vetosi meihin -60-luvulla syntyneisiin 🙂
Joulupukki kävi luonnollisesti taas Hempankaaren väkeä tervehtimässä, ja mukavasti ”höperehtimässä”. Päätteeksi nautittiin torttukahvit.
Ostimme kotiintuomisiksi pari keramiikkakoristetta, Hempankaaren omaa tuotantoa:
Näistä täytyy sanoa, että eivät maksaneet jouluilot paljoa (pupu 7€, heppa 2€), ja niitä kelpaa katsella ympäri vuoden.
Katselin youtubesta, olisiko sieltä liittää tähän mukavaa näytettä Hempan Pumpun tuotannosta ja Mertsin ihanasta laulusta. Jokainen ihminen on laulun arvoinen löytyi. Käypäs kuuntelemassa, ellet ole päässyt nauttimaan Pumpusta livenä!
Loppukuva ei liity jouluisiin tunnelmiin yhtään. Tai ei pitäisi liittyä, mielestäni. Vaan niinpä vain tänä aamuna pihamme joulukuisessa lumihangessa kiemurteli – mato!
Aika vakava argumentti ilmastonmuutoskeskusteluun?