Lauantaina saimme kuulla historian siipien havinaa, kun perustimme Ikaalisissa, Kauppilan matkailutilalla, Suomen ensimmäisen ristipistoyhdistyksen, Pistelijät. (Tulevaisuudessa saamme lisätä nimen perään lyhenteen ry, kunhan saamme virallisen hyväksynnän säännöillemme.)
Kehotan kaikkia innokkaita harrastajia tai muuten asiasta kiinnostuneita malttamaan hetkeksi mielensä. Tiedotamme kyllä jäseneksi tai kannatusjäseneksi liittymismahdollisuudesta heti, kun yhdistyksemme on edennyt niin pitkälle, että liittymisen käytännöllinen puoli onnistuu.
Lauantaina kokousteltiin kolme tuntia, mutta toki perjantai-illasta sunnuntain puoleen päivään kestäneenä pistelyviikonloppuna muutakin ehti tehdä:

Itse kun en tahdo muistaa merkkipäiviä, edes omiani, olin todella otettu, kun perjantainen nimipäiväni oli huomioitu. Nyt minullakin on onni omistaa Ritvan tekemä upea pistelyroskis, kun hän oli moisen söpöyden minulle tehnyt – ja ottanut vielä huomioon Martta Wendelinin kortteihin kohdistuvan keräilyharrastukseni. (Enpä ollut ennen edes nähnyt MW:n maalaamaa kukkakorttia. Ihan tämän vuodenajan, heräävän kevään, juttu!) Lämmin kiitos, ihana Ritva!

Katrilta sain niin ikään nimpparilahjaksi Cross Stitch Goldin numeron, jossa on komea kurkikuva:

Miten ihmeessä minulla ei tätä entuudestaan ollut? Kiitos, Katri! Taas semmoinen malli, joka olisi ihan välttämättä tehtävä…
Ja voi hyvänen aika sitä Pikeä! Tein joskus muinoin hänelle tilauksesta pari pientä virkkuutyötä, ja sain nyt niin runsaskätisen palkkion, että antaa kuvan puhua puolestaan:

Nuo kaikki, voi hyvänen aika – mulle tuli taas ylimääräinen joulu! Kiitos, ihana Pike!
Kun on saanut noin paljon lahjoja, ei ollut niin suurta tarvetta tehdä enää isoja ostoksia. Kirpparilta ostin pitkän pohdinnan ja punninnan jälkeen kelttimallikirjan. Ovat niin upeita nuo solmut, etten voinut/nähnyt mielekkääksi vastustaa kiusausta.
Pinocchio-malli ja pari lohikäärmeriipusta tuli vaihtokaupan tuloksena, ja kun Kirsi toi pyynnöstä Emmuli-kauppansa paikalle, ostin sieltä jo odotettuja herkullisen värisiä villakirjontalankoja:
Vaikka viikonloppuna menikin paljon aikaa haahuiluun, eli seuranpitoon mukavien pistelijöiden kanssa, kokoustamiseen, hyvästä ruuasta nauttimiseen ja toisten pistelyiden ynnä tarjollaolevien kauppa- ja kirpparitavaroiden ihailuun, Endymioninikin edistyi ihan lupaavaan vaiheeseen:

Tiedoksi siis Katrille ja Ressulle, että uskoisin tämän jo valmistuvan ilman isompia kitinöitä, vaikka ruskea- ja harmaavoittoinen onkin :).