Vanhoja lohiksia vaan…

Eilinen RistiPistoMaraton vierähti taas Teresa Wentzlerin parissa:

Ei kauhean montaa pistoa. Vaeltaja sai pään ja kädet, lohikäärme vähän siipeä.

Löysin vielä lähikuvan tuosta pistelyosuudestani edellisen postauksen kassiin. Laitetaan nyt tämäkin, kun muuta kuvamateriaalia ei tänään ole luvassa – muu tekeilläoleva on salaista, niinku:

Ja tämä mallihan on Joan Elliottin suunnittelema. Malliin olisi kuulunut myös helmiä, mutta korvasin niitä solmupistoilla ja efektilankapistoilla, kun tuntui passaavan kassiin käytännöllisyyssyistä paremmin niin.

Muuten, kävin eilen tilaamassa pitkästä aikaa itselleni uudet silmälasit! Vanhoilla näen vielä oikein hyvin, mutta sangat ovat löystyneet ja niin vanhat, ettei niitä voi enää juurikaan taivutella tai kiristellä. Ja kappas, sainkin näöntarkastuksessa molemmista linsseistä vähän miinusta pois! Monitehoja en vielä tarvitse, kun olen tottunut pistelemään ”lasien alta” katsomalla, ja luen ilman laseja. Että silmärintamalla siis kaikki ok :D.

Advertisement

Ristipistotapaaminen Ressun luona

… viime lauantaina oli ihmeitä täynnä, niinkuin rp-tapaamisissa tapana on. Kuvia tuli otettua kovin niukanlaisesti, oli ikäänkuin muutakin tekemistä! – Joista mainittakoon sukeltaminen Ressun ristipistopakkauslaatikkoon; aiai, olisin valmis heti käymään kauppaa muutamasta… 😀

Ressu ja perheensä kestitsivät meitä vieraanvaraisesti, kiitos! Mukana pistelemässä olivat Mia, Kirsi, Tarja, Katri, Niina, Johanna ja Sari. (Unohtamatta toki jälkipolvea, jonka edustajista isommat tytöt, Emma ja Sandra, pistelivät tosi ahkerasti; hienoa!)

Ressu on porukkamme taitava ompelija, joka on auliisti antanut aikaansa ja taitonsa ryhmämme yhteisprojektien käyttöön. Kiitokseksi siitä annoimme hänelle laukun:

Kuten näkyy, laukku on virkattu, ja kylkien koristeet on pistelty (mallit Joan Elliottin).   Virkkuutyö on Mian käsialaa, pistelyt: pöllö Kirsin, yksisarvinen Mian, linna Marin ja lohikäärme minun tekemä. Tuli kyllä niin makee käsilaukku, että alkoi mieltä kutkuttaa tehdä itselle joskus jotain samankaltaista…

Mia toi jälkkäriksi todella personoidun kakun – muistanko oikein, että sen designeri oli Mian naapurustosta?

”Turha päivä” on semmoinen yhteisömme sisäpiirin vitsi…

Ja olihan siellä tietysti vaihtoakin :). Tällä kertaa ystävänpäivähengessä. Sain Kirsin kokoaman paketin:

Kiitos, Kirsi, kyllä vain passaa minulle tämä, oikein hyvin :)! (Pinkkinauhamalli erittäinkin, meillä kun on suvussa kokemusta tuostakin sairaudesta – ja sen voittamisesta(kin)…)

Kyllä se varasto aina reissussa jonkin verran karttuukin; Ressulta ostin muutaman houkuttelevan pistelylehden, Katrilta tämän ihanuuden. (Ei mitään hajua, koska ehtii pistellä, mutta ihailenpa kaunista mallia sen aikaa :D.)

Tästä alkoikin varsinainen kevään ristipistotapaamisputki: ensi kuussa tapaaminen, seuraavassa ristipistoviikonloppu – ja vielä seuraavassa toinen ristipistoviikonloppu :D. Toukokuun viikonloppuun on muuten vielä paikkoja, ettei muuta kuin ilmoittautumaan, jos kiinnostaa!

Helmikuisia pistoja ja silmukoita

Eilisen ristipistomaratoneeraukseni tuloksena Teresa Wentzlerin lohikäärme kasvatti massuaan, tassujaan ja siipeään:

Voin kyllä tästä työstä sanoa, että pitkästä aikaa mulla on työn alla sellainen pistely, jonka valmistumista ihan oikeasti odotan. (Useinhan minulle tärkeintä on se itse tekemisprosessi, ei niinkään työn loppuun saattaminen – mikä keskeneräisten urakoiden määrästä näkyy…)

Ystävänpäiväkin siinä käväisi, ja onnistuneesti ohitettiin. Muistin Maria tämmöisellä helmikuuhömpsötyksellä:

Hän kun oli niin ihana, että muisti minua suloisella yllärisynttäripistelyllä tässä taannoin :).

Helmikuuruusupistelyyn poimin elementtejä parista eri mallista.

Tuli mahdoton neulekuume, kuten minulle näemmäs usein näin kevättalvesta käy. Neuloin viikonloppuna 7 veljeksestä tämmöisen palmikkopaidan:

Malli on periaatteessa Novitan Talvi 2012 -numerosta, joskin muutin poolokauluksen vakio-o-kaulukseksi ja lisäsin hihansuihin virkatut pitsihörhelöt (kun tyttären mielestä hihat olivat muuten liian tylsät). Itseasiassa hihat ovatkin nyt jotenkin kotoisamman pituiset ja tuntuiset.

Tilasin herkullisen värisiä neulelankoja Ninalta:

Eivätkös olekin ihania?! Tuskin maltan odottaa, että ehdin neuloa näistä jotain kivaa. Siihen asti syön näitä silmilläni (ja nuuhkin; tuoksuvat sen verran makeilta :D.)

Sari kyseli, mitä nyt neulon. No tätä:

Tämä on ”tuhoan vanhoja lankavarastoja” -neule, tuubikauluri, johon olen toistaiseksi käyttänyt Novitan Silmua ja 7 veljeksen farkunsinistä ja vihreää. Katsotaan, mitä vielä pitää lisätä, että kauluri saa riittävästi pituutta :D.

Posti(tai oikeammin jakelu)poika poikkesi ovella, joten paljastettakoon, että on tuhlailtu pistelymalleihinkin, joo:

Mutta hei, nää oli oikeesti halvalla :D. Eikä ole pahan kokoisiakaan minun mielestäni, ja ah, niin kauniita (minun mielestäni, ja sehän on pääasia :D.) Minulla on ihan hirmuinen värinnälkä, ja nämä troppaavat sitä. (Tulis jo se kevät!)

Tässä vielä muutama makea kirjontasävy, romanttisenihana kirjontalehti ja vaihtokaupalla hankittu iki-ihana The Primitive Haren What Would Jane Do?:

Pitäisikö nyt taas kerran vielä korostaa, että en kuvittele, että nämä mallit (ja kaikki entiset…) tästä vaan suit sait sukkelaan pistelisin, vaan minulle osa riemua on näiden pläräileminen ja toteuttamisesta haaveileminen…

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäiväterveiset täältä flunssan kourista!

Vähän kankeasti sujui eilinen ristipistomaraton, kun melkein joka langanvaihdon jälkeen piti mennä sohvalle pötkölleen. Mutta eiköhän se tästä, täytyy ottaa rauhallisesti…

Teresa Wentzlerin The Fortunate Traveller kasvoi eilisellä mataronilla vain pikkaisen:

Mutta kyllä tässä on havaittavissa selvää edistystä viimeviikkoiseen pistelyvaiheeseen nähden.

Vietin viime kuussa vanhenemiseni vuosipäivää, ja sain taannoin Sarilta iloisen, lehmäfanille sopivasti ammumaisen synttärivaihtopaketin:

Lammas- ja lehmäkangasta, lehmäpyyhe, paljon kaunista paperia askarteluun, pääsiäispuputarroja, harmoninen Lizzie Katen Let There Be Peace -pistelymalli ja Sarin taidolla pistelemä lehmäaiheinen pussukka. Pussukka oli kuulemma ensimmäinen laatuaan, ja muistan kyllä, itsekin kauan sitten asiaa kokeilleena, että lukon kiinnittäminen on aika konstikasta puuhaa. Hatunnosto siis sinne Sarin suuntaan:

Pistelymalli on kuulemma Bent Creekin Cow; hyväntuulisen lennokas ja kaunis malli! Kiitos, Sari, mieltä piristävästä paketista! Mun vuoroni onkin sitten vasta kesemmällä…

Nyt kipeänä on mukava lojua sohvalla ja lukea. Tässä viimeisimmät:

Camus’n Sivullinen on tietysti klassikko, ja Kaurismäki-faneille ihan ”must”! Arvattavasti ko. ohjaaja on Camus’nsa lukenut, sillä ajautuva, toteava, mustavalkofilmitunnelma on ihan samanmoinen.

Audrey Niffeneggerin kirjaan Hänen varjonsa tarina ihastuin tässä taannoin, ja täytyi mennä katsomaan, löytyykö samalta kirjailijalta muuta. Ja löytyihän sitä, Aikamatkustajan vaimo, jossa olen nyt noin puolivälissä (sivulla 339, eli aika paksu kirja :).) Vauhtia ja uskomattomia tilanteita, toden ja mielikuvituksen rajamailla, löytyy tästäkin teoksesta. Todella mukavaa luettavaa, suosittelen!

Himmeitä juttuja

Minun panokseni eiliseen Ristipistomaratoniin on tässä:

Kyllä se pikkuisen edistyi, vaikka jouduinkin aloittamaan purkamalla kaksi väärin (toinen väärällä värillä, toinen väärään paikkaan) pisteltyä aluetta. Mutta meillä ei masennuta!

Ja työn alla oleva mallihan on siis tämä.

Kangas on suositeluta tiheämpää, joten lopputuloksesta tulee vahvemman värinen kuin mallikuva on.

Kiitos Marikan kirjasuosituksen ja Ressulta saadun synttäripaketin jälleenherättämän itämaisuuskaihon tilasin Kokeshi-kirjan Vautier-kokoelmaani täydentämään. Pari lehteäkin on tullut ostettua:

Tuossa Création Point de Croix -lehdessä on kyllä ihan ylimakeet, sopivasti oudot eläinpistelyt (herraskaisesti puetut peura, koira ja kissa), oikein makuni mukaisesti hassut! Ristipistokirppikseltä bongatussa vanhemmassa pistelylehdessä on pupu- ja oravamallit, ihan kuin minua varten :). Ja tuo Kokeshi-kirja ON upea; suloisia kuvia ja ihania värejä, ja monta mallia!

Muutama mallikin on tullut ostettua:

Eikös vain olekin nättejä? Kotoiset eläinmallit (puput, linnut, peurat yms.) ovat alkaneet vetää puoleensa…

Sitten niitä himmeitä juttuja, kolme kappaletta.

Ensimmäisenä tytön idea, miten Puro-lanka on kätevä kuljettaa – pääsee kävelemään neuloessaan, eikä lanka vierähdä (koirankarvaiselle) lattialle:

(Tuubikauluria on hänen puikoiltaan tulossa :).)

Toinen himmeähkö tapaus.

Viime viikolla tuohon pellonpientareelle oli ilmestynyt peräkärry, joka oli kaiken lisäksi käännetty nurinpäin pellolle. Ihmettelimme aikamme, miten se on siihen joutunut, ja miksei kukaan ole tullut kärryään hakemaan. Selvisihän se. Oli kuulemma varastettu ja tuohon jätetty. Viikonloppuna omistaja kävi sen noutamassa, ja sai kyläläisiltä kääntöapua:

Meidän Patsku sai muuten ihan mahdottoman hepulin, kun näki tuon kärryn ensimmäisen kerran. Murisi ja haukkui sitä :D.

Ja kolmas himmeä juttu, meillä on pihasauna:

Hehheh, ei  vaiskaan. Isäntä vain poltti uudesta saunankiukaasta maalinkäryjä pois. Mutta kyllä tuli mieleen, että nyt ohiajajat tuumivat, että meidän perhe on lopullisesti seonnut, kun yrittää pihaa kiukaalla lämmittää…

Huomenna alkavat sitten kevään yo-kirjoitukset oikein toden teolla, äidinkielen aineistokokeella, muistaakseni. Jännät paikat…