Jännittävä korttivaihto, pisteltyjä tyynyjä ja siipihuivi

Päätimme pitää Sandran (9 v. – juu, ihan oikein arveltu, jos joku hoksaa, että kyseessä on Ressun tytär 🙂 ) kanssa korttivaihdon. Sandra ehdotti aiheeksi Halloweenia, ja mikä voisikaan olla sen hauskempaa!

Meidän perheessämme ei Halloweenia mitenkään erityisesti vietetä, mutta juhlaan liittyvä kuva- ja värimaailma miellyttää meitä, ja Halloween-aiheiset käsityöt saavat olla meillä esillä ihan ympäri vuoden. (Oikeastaan vielä lähempänä sydäntäni on Latinalaisen Amerikan Kuolleiden päivä, jonka asenteesta pidän…) Mutta asiaan!

Sain Sandralta upean kortin, jossa on kyllä kaikki niin huolellisesti mietitty ja aseteltu, että kokonaisuus teki todella vaikutuksen! Täällä sitä olemme koko perheen voimalla ihailleet. Ihanaa, kun lähipiirissä on kasvamassa näin taitavia käsityöläisiä ja askartelijoita!

Tässä upea kortti kissoineen, kurpitsoineen, kuutamoineen, hämähäkkeineen päivineen ensin päältä ja sitten sisältä:

Kortin sisällä vinkeät katseet pälyilevät tähtitaivaalta, ja kortin mukana tuli kivoina lisukkeina askartelusilmiä, pöllönappeja ja kertakaikkiaan valloittava hamahelmipöllö, joka lentää ikkunalle huhuilemaan 🙂

Minä askartelin Sandralle tuikkukynttiläkortin, mutta tällä kertaa ilman kynttilöitä. Sensijaan pakkasin kortin ”rasiaan” Halloween-askarteluhärpäkkeitä. Tässä tekemäni kortti edestä ja takaa:

– Ja sisältä, rasia kiinni, auki, ja rasian sisältö:

Tein härpäkkeitä varten pienen kangaspussukan, ettei kortti menisi rikki postissa, kun napit yms. kolhivat rasian ”ikkunaruutua”.

Kiitos, Sandra, hauskasta ja jännästä vaihdosta! Otetaan uusiksi tammikuussa 🙂

***

Ompelin eilen kotiimme pari uutta tyynyä, ja samalla kaksi valmistunutta ristipistotyötä sai viimeistelynsä.

Ensimmäiseen tyynyyn ompelin Ihmemaa Oz -aiheisen ristipistelyni. Malli on Prairie Moonin We’d Turn Back, kangas Silkweaverin 32ct Belfast Linen solo. Työn lankavärit suunnittelin itse omia varastojani soveltaen, langat mm. Nina’s Threads ja DMC:

Oikean alakulman pikkukuvassa näet työn taustan, jonka kankaassa on myös pupuja ja metsä.

Toisen tyynyn ompelin nuorimman poikamme sohvalle. Hän sai Blues Brothers -tyynyn, elokuvafani kun on. Pistelymallin ostin Etsystä Bombastitchin sivuilta, kangas on Silkweaverin solo 32ct Belfast Linen, lanka DMC:n 310, punainen teksti”merkki” kankaasta leikattu:

Syksyn kosteille ja koleille keleille hartioita lämmittämään neuloin Wingspan-huivin (malli Raverlystä). Huivi on Sarin ja minun KAL(Knit-A-Long)-projekti viikon takaa. Huiviin kului yksi kerä Zauberball-lankaa, kiinnityskukan virkkasin omasta päästä tupsahtaneella ohjeella:

Mainokset

Merilohikäärme ja pääkallohuivi…

Ristipistoystäväni Ressu viettää syntymäpäiviään: onnea vielä tätäkin kautta! Sovimme Ressun kanssa synttärivaihdon, ja minä sain mahtavan pakettini jo talvella, hätäinen ( 😉 tai siis tammikuussa syntynyt 😀 ) kun olen.

Minä kiikutin pakettini perille viime sunnuntaina, kun Ressu järjesti ristipistotapaamisen.

Pistelin merilohikäärmeen YouthfulhandsNeedlecraftsin käsinmaalatulle kankaalle. Lohiksen malli löytyi netin ilmaismallisivustoilta, mutta linkkiä en valitettavasti muista. Viimeistelin lohiksen kehyslaukuksi:

Tällaisen viimeistely ei ollut ihan niin vaikeaa kuin pelkäsin, mutta harjoittelua kyllä vielä vaatii… Lähinnä työlästä oli kangaspussin saaminen oikeankokoiseksi metallikehykseen nähden, enkä pääse kehumaan, että olisin siinä kovin hyvin onnistunut, mutta ensimmäistä yritystä täytynee katsoa armollisilla silmillä… Vuoriin ompelin tilkun, jossa lukee kannustava lausahdus (”dream big”). Ompelin kangaspussin kehykseen ensin langalla, mutta koska epäluuloisena arvelin, että lanka hankautuu metallikehystä vasten poikki, ompelin yläreunat varmuuden vuoksi vielä koruvaijerilla. Tiedä sitten, oliko hyvä ratkaisu vai ei, mutta taatusti omaperäinen. Pujottelin koruvaijeriin puuhelmiä ja kiinnitin sen papukaijalukoilla kassinhihnaksi.

Ressu ei sanojensa mukaan ole huivi-ihmisiä, mutta arveli, että pääkallohuivin hän huolisi. Tein monenmoisia kokeilualoituksia, mutta ihan mieleistäni, ”ressumaista” lankaa en löytänyt. Virkkasin sitten hänelle huivin Novitan Virkkauslangasta. Tässä meidän tyttö toimii jälleen kerran kuvausassistenttina:

Lisäksi laitoin pakettiin kissateemaisia kankaita – muutaman pikkutilkun ja tuota isokuvioista, tukevampaa goottityttö ja kissa -kangasta vähän isomman palan, josko Ressu ompelijana sille jotain käyttöä keksisi. Oikeanpuoleisessa kuvassa on kassinsangat, Mermaid-kirjontalankaa ja printattu A4-kangaspala:

Tuon meriaiheisen printatun kangaspalan olen ostanut, mutta itsekin olen joskus jotakin kankaalle printannut, ja kokemukseni mukaan ohjeiden mukaisesti silityksellä esikäsiteltynä tuo kuva säilyttää hyvin värinsä. Sitä voi käyttää esim. tilkkutöihin, ja sitä voi myös koristella käsin tai koneella kirjomalla tai helmillä, jos haluaa.

Ja vielä pakettiin vähän pikkuhärpäkkeitä – lasiriipuksia, pikku kehys, Halloween-nauhoja, vaahteranlehtileimasin, pätkä kissa-aiheista ”hand made” -nauhaa aiheenmukaisessa pahvipuolassa, perhosaiheinen applikaatiokuvio, vihkollinen velho- ja lohikäärmekirjanmerkkejä, pitsivetoketju ja omatekemä kortti:

Ja esiteltäköön samaan syssyyn emännänlahja, jonka Ressulle sunnuntaivisiittiä varten askartelin:

Pistelin Joan Elliottin velhohiiren R-kirjaimineen ja kiinnitin sen decoupage (eli servetti-)-tekniikalla koristelemani vihon kanteen.

Enpä malta olla kertomatta, että meillä onkin Ressun Sandra-tytön kanssa jännä vaihto meneillään, mutta sen tulokseen palaamme loppukuuhun mennessä…

Syksyn värejä

Neuloin syksyisen, keveän pitsihuivin Nina’s Threadsin unelmanohuesta langasta, sävyltään Colourful Autumn:

Mallin löysin Garnstudion sivuilta, mutta ainahan se vähän matkalla muokkautuu :). Tytär toimi ystävällisesti kuvausassistenttina.

Meillä on tässä pitkin vuotta ollut Maijan kanssa puhetta korttivaihdosta. Sain viime viikolla häneltä tämän uskomattoman upean, runsaan, tyylikkäästi värikkään kortin – sydämellinen kiitos!

Kuvassa on hieman ruuhkaa, sillä ahdoin siihen vilaukselta nähtäväksi myös Lanarten lintukitin ja tavattoman kauniin musta-ruskeasävyisen silkkilangan, jotka Maija oli laittanut kortin mukaan.

Tiedän, että monet eivät voi sietää ”kammotuksien” kuvia, mutta silmät kiinni sitten seuraavan kuvan ajaksi, sillä minä puolestani en varmaan voisi elää ilman näitä:

Joku (? Kukako? Minäkö?) tilailee näitä malleja meidän postilaatikkoon… Mutta kyllä on vaan hianoja! (Mukana on toki ollut muitakin kuin näitä hurjia, mutta tämä syksyntulo saa minut aina vähän riehaantumaan tuonne iloisen synkistelyn puolelle.)

Kun lehdet ovat syksyn tuulien myötä lentäneet pois rannan puista, näkyy tämän naapuripariskunnankin elämä taas kunnolla:

Mukava niitä on seurata tuosta keittiön ikkunasta. Ensimmäisenä aamusella aina tähyilen, näkyykö järvellä liikettä. Aamuhämärissä joutsenten valkeat sulat hohtavat selkeinä tummaa taustaa vasten.

Usein iltaisin keittiön ikkunasta avautuu taivaanrannanmaalarin unelma: