Jussinviikko

Yrittäisikö sanoa jotain syvällistä? Ääh, mitä suotta. Juhannusruusuja…

Advertisement

Terveisiä siirtolapuutarhasta!

Eilen laajensimme maalaistyttöjen kokemuspiiriä, kun poikkesimme tyttären kanssa ristipistotapaamisessa helsinkiläisellä siirtolapuutarhamökillä. Kiitos, Tuula, kutsusta! Kyllä oli taas kiva tavata pistelykavereita, ja nauttia rennosta oleilusta rakkaan harrastuksen parissa.
Reissunpäältä sain kotiintuomisiksi privavaihdon, jonka Sarin kanssa olimme sopineet. Sari oli neulonut minulle kauniisti kesäkukkien värisen huivin (Noro-langasta tehty Gaia) ja pistellyt kivan ylämaanlehmän (tietäen minut paitsi lehmäfaniksi, nykyään myös muutaman ihanan highlanderin naapuriksi):
Karvalehmät ovat kyllä suloisia, niin pisteltyinä kuin livenäkin!
Lisäksi vaihtopaketissa oli – vaikka mitä! Seuraavassa kuvassa näet: DMC:n Keisarin uudet vaatteet -pistelykitin (missähän pimennossa olen ollut, kun en ole tiennyt tuollaista olevan olemassakaan! Eihän satu- ja tekstimallifani voi ilma tuollaista elää. Kuuluu muuten lempparisatuihini tuo, eikä suinkaan vähiten poliittisen sanomansa vuoksi 😉 ), niittykukka- ja yrttiaiheisen pistelymallikirjan (voihan kesäinen ihanuus!), kaksi kaunista Dove Stitchin pistelykangaspalaa, sinisiä ”projektitaskuja”, jo nimestäkin päätellen ”taivaallisen” ihanaa teetä, kortin, johon on painettu Jane Austenin rukous (janeiitti minussa kiittää lämpimästi tästä ja kehystää kortin seinälle tai yöpöydälle), Regia Lace -huivilankaa (upeansyvänsinistä Lapislazulia) ja tosi makeen mustan hiuspannan, jossa on pikkuruisilla pääkalloilla koristeltu rusetti:

Kiitos, ihana Sari!

Ristipistotapaamista emännöineelle Tuulalle tein tuliaisiksi ”torikassin”, tai pistelykassin, kuinka vaan. Emäntä oli ilmiselvästi lemmikinsinisen ystävä, mutta kun en sitä ennestään tiennyt, tein sattumanvaraisesti tämmöisen punaruusukassin, joka ainakin kesään ja puutarhaan ”istuu”:
Kassin kyljessä on pikkuruinen kukkakeijupistely, joka valmistui siten, että siirsin silityskuvan aidalle ja korostin sitä muutamilla risti- ja jälkipistoilla. Vuori on kukkakeijukangasta.

Emäntä-Tuula oli virkannut kaikille vieraille ruusun – kiitos! Tytär valitsi mustan, minä tällaisen herkän vedenvihreän:

Päivän loppukevennyskuva, ruusunnuput 🙂 Eli meidän villihkönnäköisen ruusupensaan takana siintävä naapurin kurassakierinyt hoitoheppa:

Kesähullutuksia

Näin lokoisasti elelevänä eläkeläisenä sitä pitää keksiä itselleen jatkuvasti jotain innostumisen aihetta, että pysyy vireänä. Käsityöt ovat minulle se koukku, jotka antavat tavoitetta elämään. Tänä kesänä olen aloittanut kaksi uutta SAL-(Stitch-A-Long-)työtä, Passione Ricamon ja Joan Elliottin mysteeri-SAL:t, joiden osat julkaistaan vähitellen. Joan Elliottin SAL on pieni (pistoala alle 150×150), Passione Ricamon vastaavasti ”jättimäinen” (304×440 pistoa). PR:n mallia pistelen 35 ct ”antiikinvalkoiselle” pellavalle, Joan Elliottin mallia Silkweaverin värjäämälle 36 ct Molinolle:


Ja sitten loppukevennykseksi päivän luontokuva. Joinakin vuosina pihapihlajamme on jäänyt lähes vaille kukintaa, mutta tänä kesänä se kukkii erityisen komeasti:

Viidakko?

Päivän kuva onkin kollaasi, teemalla: ”Ihminen ei ole puutarhaa, vaan puutarha ihmistä varten”.

Ihan pihalla

Ylhäällä…

… alhaalla…

… ja keskellä.

Pyhän kunniaksi

Eurokaurapuuro: ruotsalainen mansikka, virolaisia mustikoita…
Ja pyhäpäivän (helluntai!) kunniaksi toinenkin kuva: tyttären pyöräyttämä hääpäiväkakku (päivä oli jo perjantaina, kakku nautittiin eilen). Taustalla jauhopeukalo 🙂

Naapurit syömässä

Harvoin sitä tohtii valokuvata naapurien ruokapöytää, mutta tässä tapauksessa, kun se näkyy omaamme, tuo lienee sallittua…?

Ryhtiliikettä kesän kunniaksi :)

Muutama kaveri on kevään kuluessa kysellyt, olenko lopettanut bloggaamisen ihan kokonaan, kun päivityksiä ei enää ole näkynyt. Syyn voi kaataa Facebookin niskaan, sinne kun on niin paljon helpompi lisätä kuvia ja pari riviä tekstiä, että blogi jää helposti toiseksi. Mutta nyt lupaan (itselleni), että lisään tänne ainakin kuukauden verran kuvan per päivä. Tai ainakin yritän 🙂 Kuva-aihe riippuu kulloisestakin mielialasta… Tänään 27-vuotishääpäivämme kunniaksi vaaleanpunaiset omenankukkamme sumuisessa illassa:

Lahjoja ja ristipistohassutuksia

Täytin tammikuun alkupuolella vuosia, ja sain synttärivaihdon tiimoilta ihania lahjoja!

Katri poikkesi syntymäpäivää edeltävänä iltana tuomassa lahjakassin, jonka kanssa kärvistelin seuraavaan aamuun, ja avasin vasta sitten :). Ammurakkauteni tuntien hän oli pistellyt minulle pikkuruisin pistoin raikkaan ”country-henkisen” lehmätyynyn:

– joka yllä poseeraa talvisen onnittelukortin kera :).

Lisäksi Katri oli pakannut synttärikassiin upeita kankaita (hyväätekeviä energiavärejä niissä, ja oi, miten kaunis lintukangas!), Kirsin Love to Stitch -malliston bambiohjeen, keväisenvärisiä Dinky Dyes -silkkilankoja, vintage-tageja arvatenkin korttiaskarteluun (Graphic 45 onkin askartelutarvikkeissa suosikkimallistoni), lystikästä lehmänauhaa, keraamisen dino-pinssin ja lehmänappeja (ja on siellä yksi possukin :)).

Sydämelliset kiitokset, Katri! Kyllä oli hauska paketti; kaikkea kivaa juuri minun makuuni :).

Ystäväni Anu muisti minua kuivatuista orvokeista tehdyllä herkän kauniilla kortilla:

Tytär leipoi synttärikakun:

Toisen ristipistoteemaisen synttärivaihdon sain Ressulta. Hän oli pistellyt kokonaisen setin: pistellyn tossun sisältä löytyi neulatyyny, saksikotelo saksineen ja saksikoristeineen, ja neularulla.

Neularulla avoinna, huom. omat paikat erikokoisille neuloille:

On siinä saanut pistellä! Ja värit ja tyylit ovat kyllä niin kohdallaan, etten parempaa voisi kuvitella. Ihanaa omistaa tällainen ompelusetti!

Lisäksi Ressun kokoamasta paketista löytyi sammakkoaiheiset pistelyohje ja viimeistelykangas, kallonauhaa, -kangasta ja -nappeja, pistelysetin väristä nauhaa, riikinkukkoriipus ja suloiset lehmä- ja kettuaiheiset pistelykitit.

Ja vielä kaksi hauskaa säilytysrasiaa:

Meillä oli Ressun tyttären kanssa synttärikorttivaihto, eli paketin kiva koirakortti oli Sandran tekemä:

Suuret kiitokset Ressulle ja Sandralle, upea lahja, kertakaikkiaan!

Tammikuu on perinteisesti RistipistoHassutuksen aikaa. Tänä vuonna Hassutuksen sääntöjen mukaan piti aloittaa uusi ristipistotyö joka päivä kaikkina tammikuun ensimmäisinä viitenätoista päivänä. Ja vielä olisi tarkoitus saada ne kaikki tämän vuoden aikana valmiiksi! No eipä hätää, vuotta on vielä jäljellä, ja kolme (pikku)työtä viidestätoista on valmiina. Täytyy kyllä myöntää, että ne loput ovat sitten isompia…

Sari järjesti ristipistotapaamisen Turussa. Tein hänelle tuliaisiksi vaihdettavat vihkonkannet:

Idea pisteltyyn villapaitapupuun löytyi jostain netin syövereistä. Tämä oli siis yksi valmistunut Hassutus.

Joulunajan projektina minulla oli The Primitive Haren Christmas Carol Sampler, joka tulikin valmiiksi heti joulun jälkeen:

Pistelyn langat ovat ohjeenmukaiset, kangas käsinvärjättyä 32 ct pellavaa.

Toinen valmistunut Hassutus on pieni avaimenperä:

Avaimenperässä vain postilaatikko on pistelty. Toiselle puolelle laitoin palan keijukangasta.

Kolmas valmistunut Hassutus ei ole viimeistelty vielä. Sen sijoituspaikka on kyllä jo tiedossa, kallokassi, nimittäin:

Kallomalli on täältä.

Nyt nautitaan talvesta, vihdoinkin! Ihanista kuulaista pakkaspäivistä:
– ja upeista auringonnousuista ja -laskuista! Tässä yksi viimeksimainituista, meidän ovelta kuvattuna:

Joulukalenterin avauksia ja kellotapulin käyttöönotto

Tällä viikolla onkin ollut juhla toisensa jälkeen!
Itsenäisyyspäivänä sain avata Sarin kokoaman adventtikalenteriluukun:

Sinivalkoista tunnelmaa luomaan jäänsininen kynttilä alustoineen, sinistä koristehelminauhaa ja teetä.
Minun pakettini Sarille sisälsi askartelemani tuikkukynttiläkortin, kokkaamiseen innostuneelle Sarille sopivan reseptivihkon (jonka pahvikannen voi koristella vaikkapa servettitekniikalla ja johon voi upottaa pikkupistelyn) ja Silkweaverin käsinvärjätyn pistelykangaspalan:

Tänään, toisena adventtisunnuntaina, sain avata näin mahtavan paketin:

Kahdet (!) ihanat korvakorut (hopeanhohtoiset pääkallot ja siniset narukerät – sopivatpa muuten väriltään ihan täydellisesti kallohuivini kanssa), upea sininen pistelykangaspala (ihan kuin siinä olisi oksahahmoja – pilvisenä kaamospäivänä otettu kuva ei valitettavasti tee värille oikeutta) ja kolme (!) kuukausipistelyä. Voi, minä sitten tykkään näistä, missä on ihania tekstejä! Sydämellinen kiitos muhkeasta paketeista, Sari!
Minun kokoamassani 2.adventtisunnuntain paketissa oli Sarille pistelylehti, raidallista koristenauhaa ”kilpikonnamaisessa” puolassa ja pistelty kilpikonnan muotoinen neulavihko, josta tarkempi kooste alempana:


Kilpikonnan malli löytyi netistä, taisipa olla galleryn sivuilta…

Ja sitten tämänpäiväinen suuri juhla, kyläkirkkomme kellotapulin vihkiäiset. Nykyään on harvinaista, että kyläkirkoille lisätään mitään. Tavallisempaa valitettavasti on, että niiden käyttöä lopetellaan. Meidän kirkkomme, vuonna 1950 valmistunut, kyläläisten talkoilla rakentama Pinsiön kirkko, sai kuitenkin tänään käyttöönsä jotain uutta. Vuosien ahkeran keräystoiminnan ansiosta kyläläiset saivat ostettua kirkollemme kellon, ja tänä syksynä rakennettiin myös kellotapuli, kylässämme kasvaneista lehtikuusista, pitkälti kyläläisten omin talkoovoimin.

Tänään oli aika viettää iloinen ja juhlallinen käyttöönvihkiminen. Vasemman yläkulman kuvassa tapuli ja poikamme, kirkon suntio, joka sai kunnian soittaa käyttöönvihityn kellon ensitahdit. Portailla Pinsiön mieskuoro, joka juhlisti laulullaan niin jumalanpalvelusta kuin senjälkeistä ulkona vietettyä rukoushetkeäkin. Vasemmalla alhaalla kodikas hirsikirkkomme sisältä. Kylämme on ”kolmen pitäjän Pinsiö”. Niinpä tilaisuuteen osallistuivat Nokian seurakunnan kirkkoherran lisäksi myös Hämeenkyrön ja Ylöjärven seurakuntien kirkkoherrat. Heidän seurakuntiensa alueelle kylämme sijoittuu, vaikka ennen muuta olemmekin – iloisen ylpeästi – pinsiöläisiä.