Jouluvalmistelut ovat vielä hieman – hmm – harkinnan asteella, mutta eiköhän tämä tästä.
Tänään on menossa lankakokeilu joululahjaa varten. Kuvassa Ninan värjäämä merinovilla/silkkisekoite Boogie Man.Tuossa lankaa vyyhdiltä keriessäni tuli mieleen, että mitenkäs te muut keriessänne vyyhtiä pitelette? Minun viritykseni on tällainen:
Kaksi keittiötuolia selkänojat vastakkain, vyyhti niiden ympärille. Itse kiipeän tuolille seisomaan, niin lanka juoksee juohevasti alhaalta ylöspäin. Ei tarvitse kohotella käsiä eikä muutenkaan konstailla.
Kotimme joulukoristelu rajoittuu vielä ikkunakynttelikköihin ja ovikoristeeseen. Ovikoriste onkin palvellut jo hyvän aikaa, pitkälti toistakymmentä vuotta. Olemme asuneet Pinsiössä 12 joulua ja koriste oli käytössä jo edellisen talomme ovessa.
Ovikoristeen rusetti on auringossa ja sateissa haalistunut, ja nallen massu on kulahtanut, mutta sitä kotoisempihan tuo on. Koriste on hyvä esimerkki siitä, että rakkaimmat joulukoristeet eivät ole välttämättä niitä kalleimpia. Tämä taisi aikanaan tulla Yves Rocherin kosmetiikkatilauksen kaupanpäällisenä.
Mikä on sinun rakkain joulukoristeesi?
Outi Pinsiöstä 
Rakkain joulukoristeeni, niitä on niin monta, en osaa päättää. Lasten tekemiä on monta jotka kaivetaan joka vuosi esille, se ensimmäinen itsetehty joulupistely taulu ja Pentikin poro, ne pääsee aina esille ihan ekana, olisiko ne rakkaimmat myös 🙂
Minä sain sen verran tänään aikaiseksi, että ripustelin äitini neulomat joulupallerot ikkunaan (niitä on aika monta). Herra 5v. tuumasi, että nyt riittää joulukoristeet, vaikka olisin lisääkin etsiskellyt. Ehkä sitten lähempänä joulua… Itse en lankaa keri, mutta pikkutyttönä pidimme siskon kanssa vuoron perään äidille vyyhtiä käsissä. Välillä kädet väsyi ja äidin piti muistuttaa, että pidä kireällä =) Oli äidillä kyllä vyyhdinpuutkin, mutta ei aina viitsinyt sitä viritellä, jos piti keriä vain yksi vyyhti.
Ikivanhat koristeet ovatrakkaimpia.
Minun rakkain koristeeni on isomummulta (edesmennyt jo vuonna 1997) saatu jouluvalo. Siinä on punainen kynttilän jalka jossa yksi lepattavaliekkinen sähkökynttilä. Sillä on paljon tunnearvoa. Täytyykin kuvata se ja laittaa blogiini.
Mun pitää varmaan kaivaa koristeet kaapista, kun en nyt edes muista mitä kaikkia koristeita sieltä löytyy. Yksi mieluinen on vanhempien ostama valopallo, kun halusin jonkin erilaisen jouluvalon.
Mikähän olisi rakkain, en oikein osaa sanoa. Sellainen sekalainen kokoelma niitä on, itse ostetut, lasten tekemät ja vielä anopin vanhat siihen päälle. Osa lähtee vuosittain poistoon, kuluvaa tavaraa kun nykyään nuo tuppaavat olemaan.
Minä kerin, silloin harvoin kun kerin, joko lasten käsillä tai sitten vyyhdin puilla. Tosin juuri käytin miehen kättä ja jalkaa, konstit on nääs monet.
Harvemmin tulee enää vyyhtejä vastaan. Mutta yleisimmin pujotan keittiöntuolin selkänojalle ja kerin siitä. Jos sopiva uhri istuu tylsistyneenä lähettyvillä, niin pääsee vyyhdinpitelijäksi – halusi tai ei 🙂
Joulu on täälläkin vaiheessa, jouluverhot on ripustettu ja mitään muta ei =)