Joulukalenterin avauksia ja kellotapulin käyttöönotto

Tällä viikolla onkin ollut juhla toisensa jälkeen!
Itsenäisyyspäivänä sain avata Sarin kokoaman adventtikalenteriluukun:

Sinivalkoista tunnelmaa luomaan jäänsininen kynttilä alustoineen, sinistä koristehelminauhaa ja teetä.
Minun pakettini Sarille sisälsi askartelemani tuikkukynttiläkortin, kokkaamiseen innostuneelle Sarille sopivan reseptivihkon (jonka pahvikannen voi koristella vaikkapa servettitekniikalla ja johon voi upottaa pikkupistelyn) ja Silkweaverin käsinvärjätyn pistelykangaspalan:

Tänään, toisena adventtisunnuntaina, sain avata näin mahtavan paketin:

Kahdet (!) ihanat korvakorut (hopeanhohtoiset pääkallot ja siniset narukerät – sopivatpa muuten väriltään ihan täydellisesti kallohuivini kanssa), upea sininen pistelykangaspala (ihan kuin siinä olisi oksahahmoja – pilvisenä kaamospäivänä otettu kuva ei valitettavasti tee värille oikeutta) ja kolme (!) kuukausipistelyä. Voi, minä sitten tykkään näistä, missä on ihania tekstejä! Sydämellinen kiitos muhkeasta paketeista, Sari!
Minun kokoamassani 2.adventtisunnuntain paketissa oli Sarille pistelylehti, raidallista koristenauhaa ”kilpikonnamaisessa” puolassa ja pistelty kilpikonnan muotoinen neulavihko, josta tarkempi kooste alempana:


Kilpikonnan malli löytyi netistä, taisipa olla galleryn sivuilta…

Ja sitten tämänpäiväinen suuri juhla, kyläkirkkomme kellotapulin vihkiäiset. Nykyään on harvinaista, että kyläkirkoille lisätään mitään. Tavallisempaa valitettavasti on, että niiden käyttöä lopetellaan. Meidän kirkkomme, vuonna 1950 valmistunut, kyläläisten talkoilla rakentama Pinsiön kirkko, sai kuitenkin tänään käyttöönsä jotain uutta. Vuosien ahkeran keräystoiminnan ansiosta kyläläiset saivat ostettua kirkollemme kellon, ja tänä syksynä rakennettiin myös kellotapuli, kylässämme kasvaneista lehtikuusista, pitkälti kyläläisten omin talkoovoimin.

Tänään oli aika viettää iloinen ja juhlallinen käyttöönvihkiminen. Vasemman yläkulman kuvassa tapuli ja poikamme, kirkon suntio, joka sai kunnian soittaa käyttöönvihityn kellon ensitahdit. Portailla Pinsiön mieskuoro, joka juhlisti laulullaan niin jumalanpalvelusta kuin senjälkeistä ulkona vietettyä rukoushetkeäkin. Vasemmalla alhaalla kodikas hirsikirkkomme sisältä. Kylämme on ”kolmen pitäjän Pinsiö”. Niinpä tilaisuuteen osallistuivat Nokian seurakunnan kirkkoherran lisäksi myös Hämeenkyrön ja Ylöjärven seurakuntien kirkkoherrat. Heidän seurakuntiensa alueelle kylämme sijoittuu, vaikka ennen muuta olemmekin – iloisen ylpeästi – pinsiöläisiä.

Advertisement