Viime viikolla pengoin puuvillalankavarastojani, torkkupeiton aloittelemisen toivossa. Kivasti löytyi sävyjä (miksi ihmeessä ostan aina yhden kerän sitä, toisen tätä?) Ei näistä ”isoäidin-6-kulmioista” vielä ihan peittoa saa, mutta kyllä näitä on kivan rentouttavaa virkata:
009
Tämmöisessä työssä pääsen tekemään sitä, mitä eniten rakastan, eli värien yhdistelemistä. Ja se on mukavaa, miten näistä heti alkaa muodostua ”lempipaloja”. Omia suosikkejani ovat nuo, missä on tummansinistä. Tytär suosii kuulemma kokoliloja, ja niistä tykkään kyllä minäkin.

A mon ami Pierren Marie Poppins Sampler on edistynyt virkkauksien ohessa pikkuisen, ja eläväisethän ovat värit siinäkin:
002
Poikkesin Tokmannilla ja harmittelin tekstiilivärien surkeaa valikoimaa: ei ollut kuin ruskeaa, punaista, mustaa, navya ja denimiä, kun turkoosia olisin kaipaillut. Mutta kas kummaa, kun yhtenä päivänä aloin penkoa kodinhoitohuoneen yläkaappeja, käsiin osui laatikollinen turkoosia väriä – tämmöistä se on, kun varastot kasvaa… Mutta tämä löytö tuli kyllä tarpeeseen. Halusin värjätä ammoin neulomani pinkin pikkuliinantekeleen. On se harjoitelman näköinen, mutta pinkkinä jäi kyllä muutenkin käyttämättä. Myös joskus seurakunnan kirpparilta ostamani iso, käsinvirkattu, beige kaitaliina kaipasi päivitystä. Tämmöisiä sävyjä syntyi:
Hiljattain päivitetty7
Pinkistä liinasta tuli turkoosilla värjättynä ihmeen kaunis sininen, ja kaitaliinaa tulee nyt varmasti käytettyä enemmän, kun siitä tuli omemman oloinen.

Ja sitten asiasta ihan toiseen. Nythän on kovinkin kesäistä ilmaa, eilen taas jo ihan helteiltä tuntui, mutta viime viikolla satoi. Niin, että miten olisi yksi kappaletta märkää koiraa:
006
Mutta ihme ja kumma on se, että kun meidän muiden mielestä märkä koira ensinnäkin haisee aika kamalalta ja toisaalta tuntuukin vähän – hmm – limaiselta, näytti autistipoikamme olevan eri mieltä. Hän ei yleensä ikinä koiraa silitä, mutta nyt märkä Patsku sai häneltä kahteenkin otteeseen mitä lämpimimmät ja hellät silitykset.

Mainokset