Paisteista päivää!

Hyytävän kylmä on, tuuli puraisee häijysti lenkillä, mutta auringonsäteet hemmottelevat sentään, ja lupaavat jo kevättä.

Travellerini edistyi eilisen ristipistomaratonin seurauksena tähän vaiheeseen:

Eli sanoisinpa, että noin kolmannes on tehty, kun pääkuvasta on ristipistot pistelty. Vielä puuttuu yhtä suuri alue tekstiä (yhden-yli-pistelynä…) ja reunaboodit, ja tuleehan kuvaan loppuvaiheessa myös jonkinverran jälkipistoja. Ihan hyvä vaihe kumminkin, sillä tekstit ovat lempipistelyhommiani. Tytär jo optimistisena totesi: ”Sehän on melkein valmis!”

Jonkinverran olen lukenut, näitä mm.:

Tyttö luki Varjojen kaupungit -sarjan jo aikapäiviä, minä olen ehtinyt vasta kaksi ekaa osaa, kun innostuin jälkijunassa. Hannu Väisäsen uusin kirja Taivaanvartijat tuli luettua tosi nopsasti. Tykkään Väisäsen kirjoista. Hänen kirjallinen tyylinsä on enemmän makuuni kuin hänen kuvataiteensa, mutta varsinkin tämä kirja kyllä avaa hänen kuvallisen ilmaisunsa taustalla olevia ajatuksia, ja on sikälikin hyvin mielenkiintoinen. Ja samalla tavalla surumielisen humoristinen kuin aikaisemmatkin kirjat. Edessä lepäilevän Etten palaisi tuhkaksi -kirjan lukeminen on vielä kesken, mutta erinomainen kirja sekin on; jotenkin dekkarin ja mystisen, psykologisen romaanin sekoitus.

Hmm, koska minusta on kiva katsella toisten ostoksia, näytänpä taas, mitä minun varastoihini on (mm.) viime aikoina kertynyt:

Eli jälleen kerran suosikkikeräilykohteitani, ristipistomalleja. Lumiukko, sudet ja Lavender & Lacen malli ovat kirppariostoksia, The Floss Boxin mallit pitkäaikaisen himoni kohde, jolle annoin tässä yhtenä iltana periksi. Söpöläiset eivät tunnetusti ole se mun juttu, mutta Kreivi Dracula ja Alice Hatuntekijöineen ovat juuri sopivasti outoja, ja ihanan värikkäitä! Saisi nyt Travellerin valmiiksi, niin ehtisi käydä vaikka noiden kimppuun… Tai Nimuën hattupäisen ukon, joka ratsastaa jäniksen selässä; se taitaisi tällä hetkellä houkutella eniten!

Jäniksistä tulikin mieleeni: viikonloppuna tiirailin ikkunasta, että kukas se siellä mahtaa talon vieressä olevalla hiihtoladulla tähyillä meillepäin ja puhella puhelimeen. Huolehtivainen naapuri se siellä soitteli isännälle, että jänikset ovat syöneet omenapuumme. Juu, niinhän ne ovat tehneet jo monena vuonna. Etupihan omenapuut olemme verkottaneet jotenkuten, mutta päädyn puista emme ole pitäneet väliä: toisesta tulee pahoja omenia ja toisesta ei oikeastaan mitään. Eli pupu taitaa tykätä niistä puista enemmän, ja tarvitsevathan ne pienet talvisin jotain helpohkoa syötävää, kun hanki peittää parhaat palat alleen… 😀

Advertisement