… viime lauantaina oli ihmeitä täynnä, niinkuin rp-tapaamisissa tapana on. Kuvia tuli otettua kovin niukanlaisesti, oli ikäänkuin muutakin tekemistä! – Joista mainittakoon sukeltaminen Ressun ristipistopakkauslaatikkoon; aiai, olisin valmis heti käymään kauppaa muutamasta… 😀
Ressu ja perheensä kestitsivät meitä vieraanvaraisesti, kiitos! Mukana pistelemässä olivat Mia, Kirsi, Tarja, Katri, Niina, Johanna ja Sari. (Unohtamatta toki jälkipolvea, jonka edustajista isommat tytöt, Emma ja Sandra, pistelivät tosi ahkerasti; hienoa!)
Ressu on porukkamme taitava ompelija, joka on auliisti antanut aikaansa ja taitonsa ryhmämme yhteisprojektien käyttöön. Kiitokseksi siitä annoimme hänelle laukun:
Kuten näkyy, laukku on virkattu, ja kylkien koristeet on pistelty (mallit Joan Elliottin). Virkkuutyö on Mian käsialaa, pistelyt: pöllö Kirsin, yksisarvinen Mian, linna Marin ja lohikäärme minun tekemä. Tuli kyllä niin makee käsilaukku, että alkoi mieltä kutkuttaa tehdä itselle joskus jotain samankaltaista…
Mia toi jälkkäriksi todella personoidun kakun – muistanko oikein, että sen designeri oli Mian naapurustosta?
”Turha päivä” on semmoinen yhteisömme sisäpiirin vitsi…
Ja olihan siellä tietysti vaihtoakin :). Tällä kertaa ystävänpäivähengessä. Sain Kirsin kokoaman paketin:
Kiitos, Kirsi, kyllä vain passaa minulle tämä, oikein hyvin :)! (Pinkkinauhamalli erittäinkin, meillä kun on suvussa kokemusta tuostakin sairaudesta – ja sen voittamisesta(kin)…)
Kyllä se varasto aina reissussa jonkin verran karttuukin; Ressulta ostin muutaman houkuttelevan pistelylehden, Katrilta tämän ihanuuden. (Ei mitään hajua, koska ehtii pistellä, mutta ihailenpa kaunista mallia sen aikaa :D.)
Tästä alkoikin varsinainen kevään ristipistotapaamisputki: ensi kuussa tapaaminen, seuraavassa ristipistoviikonloppu – ja vielä seuraavassa toinen ristipistoviikonloppu :D. Toukokuun viikonloppuun on muuten vielä paikkoja, ettei muuta kuin ilmoittautumaan, jos kiinnostaa!
Outi Pinsiöstä 
Tulenpa vielä tännekin ihailemaan laukkua-tuo koko idea virkatusta laukusta ristipistoin on suorastaan nerokas !
Ja toteutus ihan täydellinen..oon taas itsekseni miettinyt sitä miten ihanaa on että meillä bloggaaja-pistelijöillä on jokaisella ihan oma tyyli.
Olisi se aika tylsääkin jos kaikki tekisivät ihan samanlaisia töitä…
Ja miten hauskaa ja inspiroivaa on suunnitella vaihtoa . mun nyt just sulle kun yritän saada kiinni ”langan päästä” mistä sä tykkäät!!
Luulisin nyt olevani oikeilla jäljillä ja kivaa vaihtelua on käyttää ”salaisuuksiin ” ihan erilaisia värejäkin kuin mun omat hempukat pastellit 🙂 🙂
Justiin täällä väkerrän sulle korttia vaihtoon mukaan 🙂
Täällä vaan huokailen, että jospa oisin saanut olla mukana :). Vau mikä kassi ja vau mikä kakku, ihan uskomattomia kumpikin ja vaihto on upea myös.
Mie olen vieläkin niiin hämilläni tuosta upeasta laukusta. Ja arvaa mikä oli hauska. Ennekuin aloin katsomaan että kuka olisi mahdollisesti pistellyt minkäkin palan. Veikkasin, että sinä lohikäärmeen (tietty) Ja samalla varmuudella Kirsi pöllön 🙂 Ja yksisarvinen tietenkin Mian pistelemä, koska siinä oli helmiä ja linna Marin, koska se on romanttinen. Ja osuin aivan täydellisesti nappiin 😀
Ja kiitos kun tulitte. Oli aivan mielettömän ihanaa toimia emäntänä. Vaikka itse ei ehdi pistellä silloin niin se, että kaikki tulevat omaan kotiin. Se on vain niin sanoinkuvaamattoman upea tunne.
En olisi ikinä uskonut silloin n. 20 vuotta sitten että tästä harrastuksesta tulee näin upeita ihmisiä ystäviksi.
Ja tuo kakku..se oli kyllä enemmän kuin täydellinen meidän Turhaan päivään 😀
Ihania varmasti nuo tapaamiset