Sunnuntai-iltana osallistuimme perinteiseen eläinten joulurauhan julistukseen Pinsiön metsästysseuran majalla. Ohjelmakin oli tutuksitullut ja turvallinen. Ensin kävi pukki:
DSCN0174
– Ja säkissä oli tietysti runsaasti karkkia. Sitten kuunneltiin joulurauhanjulistus koko Pinsiön asukkaille ja metsästäjille sekä metsäneläville. Lopuksi Pertti säesti viululla Maa on niin kaunis -virren.

Suonette anteeksi – ja ymmärtänette – ylläolevan kuvan heikkolaatuisuuden: se on otettu osanottajista ihan lupaa kysymättä, joten on toivottavaa, että siitä ei pysty tunnistamaan yksilöitä, paitsi tietysti Joulupukin…

Kappas vaan, näyttääpä taas siltä, että tämä emäntä ilahdutti itseään etukäteisjoululahjalla:

DSCN1993
Kiitos Macramén Jaanalle ja oikealla näkyvän kirjan kirppiksellä myyneelle Päiville ihanista joulukorteista myös; nämä menevät joulun jälkeen keräilykansiooni molemmat :). Tuli siis ostettua pari pistelylehteä ja pistelykirjanen. Ovat kyllä tavattoman ihania; niin monta mallia, joita tekisi mieli pistellä! (Ja perään taas se vakiohuokaus: kun vaan ehtisi…)

Tämä joulumuori neuloo nyt kiihkeästi lahjuksia perheelle:

DSCN1991
Eihän noita lahjoja ole pakko itse tehdä, kun kaupastakin saa, mutta on niin kiva edes jotain pientä itsetehtyä saada pakettiin myös omalle väelle.

Mutta on siinä sovittelemista, että kuka milloinkin on pois kotoa (tai nukkumassa tai muuten vain eri kerroksessa kuin muori…), eli kenen lahjaa passaa koskakin tehdä :D.

Eilen lauleltiin Pinsiön kirkossa Kauneimpia joululauluja. Kerrankin oli kirkkoon oikein jonoa, tuosta sillalta ylämäkeä aina kirkolle asti:

DSCN0176
Meikäläiset ovat noita tyyppejä, jotka kävelevät heijastinliivit päällä tuossa vasemmassa reunassa. Onneksi ei tarvitse etsiä kirkolta parkkipaikkaa, kun sinne on juuri passeli kävelymatka! Laulutilaisuus alkoi perinteisesti Pinsiö-Seuran tarjoamilla jouluglögeillä, ja yhteislaulun lisäksi saimme kuunnella Pinsiön Mieskuoroa sekä heidän mainiota ”Pepe ja Veke” -lämppäriparivaljakkoaan viuluineen ja kitaroineen. Oli kiva istumajärjestys, kun pienet lapset saivat istua halutessaan alttarin edessä pienillä tuoleilla, kasvot muuhun kirkkokansaan päin. Yllättävän monet lapset siihen uskaltautuivat, ja lasten kasvoiltahan se joulu aina parhaiten näkyy :).

Advertisements